
Vaalien lähestyessä puolueet ja ehdokkaat antavat huikeita lupauksia.
Asteikko on hyvin laajaa: satasen eläkekorotuksista hävittäjälaivueisiin ja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Useimmat lupaukset ovat sinänsä kannatettavia, mutta mietin, onko niitä edes tarkoitettu otettavaksi vakavasti? Ovatko vaalilupaukset lähinnä sanahelinää?
Koska politiikassa ei ole kuluttajansuojaa, ehdotan, että vaikkapa joku järjestö perustaa toimikunnan, joka antaisi neljän vuoden kuluttua loppuraportin. Raportissa kerrottaisiin lupausten toteutumisista. Mallia voitaisin ottaa Yhdysvalloista, jossa faktan tarkastajat seuraavat poliitikkoja, puhuvatko nämä totta. Täkäläiseen toimikuntaan nimitettäisiin vain poliittisesti sitoutumattomia asiantuntijoita.
Vaalien jälkeen kaikki kuitenkin jatkuu, niin kuin ennenkin, vaikka hallitus vaihtuisikin. Muistimme on niin lyhyt, että päätämme mielikuvien mukaan, ketä äänestämme. Paljon lupaavat voivat aina vedota siihen, että toiset puolueet eivät suostuneet, tai että rahaa ei nyt ole tässä taloustilanteessa.
Kun miettii, ketä äänestää-vai äänestäkö ollenkaan, on hyvä muistaa vanha suomalainen sanonta: (luotettava) mies/nainen pitää sanansa!
-tai että hän ainakin myöhemmin myöntää luvanneensa liikoja!