Sananvapaus on määritelty eri laeissa ja sopimuksissa eri tavoin.Perustuslaissamme sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä. Eurooppalaisen ihmisoikeussopimuksenmukaan sananvapaus on oikeus, joka sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.
Euroopan ihmisoikeussopimus sanoo: Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.
Ja vielä yksi perustelu: Sananvapautta pidetään yhtenä demokraattisen yhteiskunnan perusoikeuksista. Tästä huolimatta useimmilla valtioilla on laeissaan sananvapautta rajoittavia pykäliä, useimmiten kansallista turvallisuutta koskevissa asioissa Vastaavalla tavalla myös Euroopan ihmisoikeusasiakirjan artikla 10, toinen kohta toteaa että sananvapautta on voitava rajoittaa kansakunnan tai yleisen turvallisuuden nimissä. Tätä kohtaa hyödynnetäänkin eri maissa varsin lavealla tavalla tulkiten ja sananvapautta rajoittaen.
Mutta toteutuuko Suomessa sananvapaus? Saako maassamme sanoa esimerkiksi omaan vakaumukseen liittyviä asioita? Saako maassamme puhua vapaasti meille vieraisiin uskontoihin liittyvistä asioista, saako puhua maahanmuutosta, saako puhua kristillisestä ihmiskuvasta, saako puhua ateismista, saako puhua tytöistä ja pojista, saako puhua ilmastonmuutoksesta toisinajattelevasti.
Suomalaiseen luonteeseen on aina kuulunut tietynlainen pidättyvyys ja hiljaisuus. Suomalaisia on aina sanottu puhumattomaksi. Haluan puolustaa jokaisen oikeutta sanoa omat mielipiteensä ja edistää sellaista yhteiskunnallista keskustelua, jossa korostetaan moniarvoisuutta. Omassa työssäni olen havainnut sananvapauden vaalimisen olevan paras tapa välttää väärinkäsityksiä ja ehkäistä konflikteja. Sitä haluan edistää yhteiskunnallisessa keskustelussa.